Tänään tein sen. Kävin hammaslääkärissä. Ensimmäiseen kertaan kuuteen tai seitsemään vuoteen. Olen ollut jo vuoden menossa, pari kertaa olen jo ajan varannut mutta sitten kuitenkin jänistänyt. Nyt kuitenkin olin kärvistellyt inhottavan vihlonnan ja lievän säryn kanssa -semmoisen mikä ei ole aivan kamala mutta on kuitenkin kokoajan ärsyttävästi päällä- muutaman päivän ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja soittaa ajan, siinä nyt kuitenkin menisi muutama kuukausi ennenkuin se aika olisi. Siinä sitten puhelimessa ollessani joku perui aikansa ja hoitaja joka oli jo ehtinyt varata minulle ajan heinäkuuksi, ilmoitti että hei, pääsetkin huomenna aamulla. No, ei se auttanut kuin sanoa että joo, huomiseen. Aika oli onneksi aamulla niin että pystyin vain hoitamaan aamutoimet nopeasti ja lähtemään hammaläkkäriin. Jos se olisi ollut iltapäivästä se aika, olisin panikoinnut koko päivän. MUTTA ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa kuin olin pelännyt. Kerroin heti kättelyssä että minua vähän pelottaa ja hoitaja ja hampilääkäri olivat oikein mukavia ja ymmärtäväisiä ja antoivat vinkkejä joilla rentoutua siinä porauksen aikana. Pakko sanoa, että ei se edes sattunut yhtään. Pieni nippasu puudutuksen laittamisesta ja se oli siinä. Nyt ei enää hampaisiin säre ja olo mitä ylpein että sain aikaiseksi mennä sinne. Ja varmasti menen heti kun seuraavan kerran tuntuu että on tarvetta. Muutama tunti nyt oli puoli suuta tunnottomana mutta jos se on pahin seuraus siitä että hammassärky loppuu, niin it's the deal!

Sitten niihin käsitöihin. Puhuinkin aikaisemmassa postauksessa kuinka tarkoituksena olisi tehdä Aleksi 12v:lle pipo pojan itse valitsemista langoista. Pipo valmistuikin jo eilen, mitään erikoisempaa ohjetta mulla ei siihen ollut, ihan vaan päästäni heitin peruspipon ohjeen, resoria ensin 2o-2n jonka jälkeen noin 18cm sileää raitaneuletta ja lopuksi kavennukset. Tein pipon 4koon sukkapuikoilla,  lankoina käytin jotakin satunnaista jämä akryyliraitalankaa sekä viherää Red Heartin Baby-lankaa. Ajattelin keriä katsoessani etten oikein tiedä sopiiko nuo väritykset keskenään yhteen mutta itseasiassa piposta tuli melko veikeä. Ja mikä pääasia, on varmasti pojan mieleen. 

IMG_20160216_201534.jpg

 

Kun pipo oli valmis, selailin blogeja, pinterestia ja ravelrya huvin vuoksi, inspiraatioita ja ideoita etsien. Törmäsin moniin erilaisiin amigurumeihin joten päätin kokeilla tehdä semmoisen. Onpahan jokin nopea välityö sekä hyvä keino tuhlata jämälankoja. Kysäisin mieheltäni että millaisen amigurumin tekisin, haluaisin jonkin melko yksinkertaisen näin koekappaleeksi. Mies sitten retropelien ystävänä hihkaisi että tee Kirby, sehän on vain semmonen pallero.

Ei kun tuumasta toimeen. Käytin Ravelrystä löytämääni ohjetta hiukan muunnellen omiin tarvikkeisiini sopivammaksi. Lisäksi tein silmät ja suun yksinkertaisesti mustalla langalla ja "poskipunan" ihan vaan vaaleanpunaisella tussilla töpötellen. Täytteenä käytin vanhoja neuleen riekaleita. Olen todennut vanhat, pehmeät kankaat täytetarkoitukseen loistavana. Hyvää kierrätystä, sekä varsinkin kissan leluja tehdessä ei tarvitse pelätät että kovassa kättelyssä täytteet alkavat tulla ulos pienistä raoista jota työhön helposti jää. 

IMG_20160216_201505.jpg

Pakko kyllä sanoa että Kirbyni näyttää paljon paremmalta oikeasti kuin kuvassa. Olen minäkin valokuvaaja. Kalliit vermeet ja ammattitaitoa löytyy, mutta en kyllä jaksa blogipäivitystä varten alkaa hifistelemään. Puhelimella on huomattavasti nopeampaa napata kuva ja lähettää omaan sähköpostiini josta saan sen koneella napattua suoraan tänne päivitykseeni. Katselen kyllä usein kuinka kauniita blogeja ihmisillä on, kaikki kuvatkin niin viimisen päälle. Ehkä olen sitten vähän laiska, mutta näin kotiäitinä joka päivittää silloin kun pikkuinen Niilo sen minulle sallii, en kyllä jaksa kaivaa järjestelmäkameraa ja photoshoppia esiin vain näyttääkseni että hei, tämmösen neuloin. 

 

Asiasta toiseen. Oon tosi innoissani, ilmottauduin mukaan Kevään 2016 Salainen neule ystävä-rinkiin. Tänään tuli ilmottautumislomake sähköpostiini, pitääkin se vielä tässä illalla täyttää ettei vaan jää -kunhan Niilo on käynyt iltakylvyssä ja iltapuuron kautta päässyt untenmaille. Olin joskus teini-ikäisenä mukana vastaavissa askartelu ringeissä mutta nyt on ollut mooonen vuoden paussi. Muistan vaan että se oli tosi hauskaa, niin kasata niitä paketteja ja yllätyksiä, kuin ottaa niitä vastaankin. Tuli sitten vastaan tuo neulerinki ja päätin lähteä mukaan. Annoin itselleni luvan tehdä jotakin josta pidän. Olen pitkään ollut vähän alavireinen, mutta päätin karsia kaikki stressinaiheuttajat pois elämästäni sekä ihmiset, jotka vain vievät energiaa. On inhottavaa, kun kaveri muistaa sun olemassa olon vain silloin kun jotakin haluaa sulta. Joten kaikki negatiivisuus pois ja paljon positiivisuutta tilalle. Vaikka talossa onkin pieni vauva, täytyy sitä aikaa muistaa ottaa myös itselleekin. Ja nuo käsityöt ovat kätevä harrastus. Voi tehdä sillon kun on aikaa, ja aina voi laskea puikot/koukun alas kun vauva niin vaatii. 

Mutta joo, nyt tuo Niilo-possu iltapuuhille ja ilmottautumislomaketta täyttämään :)

 

Emmi