Tänään koitti se päivä jota olen jo tovin pelännyt; puhelimeni sanoi itsensä irti. Mulla on 1,5 vuotta ollut joku huawei käytössä ja oon tykännyt sitä käyttää, mutta viimeaikoina se on jumittanut ja tökkinyt. Tänään se sitten meni jumiin ja jouduin ottamaan akun pois että virta lähtee. Se ei siitä sitten enää käynnistynytkään. Tai käynnistyy muttei mene logo-kuvaa pidemmälle. Mieheni yrittää sille jotain ohjemistojuttua ladata muistikortille jos se auttaisi ( en minä noista oikein ees ymmärrä, saati itse tajuais tuollasia kokeilla) ja se selvinnee huomenna. Peukut pystyyn ja sormet ristiin. Jossei se siitä enää elvy täytynee alkaa kattelemaan uutta luuria. Inhoan vaan aina vaihtaa puhelinta, kun siihen käytössä olevaan niin tottuu ja kiintyy ja sitten uudessa puhelimessa onkin omat kujeensa ja menee tovi niihin sopeutua. 

Jokatapauksessa, tämän takia tämä postaus jää kuvattomaksi. Kuvat kun ovat siellä luurissa jumissa tällä hetkellä. Tarkoituksenani oli postata tuubihuivini edistymistä jonka viime postauksessa esittelinkin tuon Kevään keskeneräiset -haasteen tiimoilta. Arvioisin olevani noin puolessa välissä työtä. Aion tehdä "lenkistä" melko ison jonka sitten voi moneen kertaan kieputtaa kaulan ympärille. Ja tosiaan haastessa on tässä kevään aikana tarkoitus valmistella keskeneräisiä töitään/aloittaa jokin pitkään suunnitteilla ollut työ yms. Mukaan voi liittyä pitkin kevättä, miten itsestään vain tuntuu. Lisää löytyy täältä:

Kev%C3%A4%C3%A4n%20keskener%C3%A4iset-ha

 

Viikonlopun aikana huivi eteni melkon vähän, otin hiukan "lomaa" käsitöistä. Perjantaina aamu meni veljeni hiusten muotoilussa ja kravaatin solminnassa, veikan tyttöystävän vanhojen tanssit olivat ja veikka tietysti oli lupautunut tanssipariksi. Oli niissä hiuksissa kyllä kesyttämistä. Mulla että veljelläni on molemmilla tosi paksut hiukset ja veikalla vielä laineille vetävät. Hällä on siis noin hartoille ylläävät hiukset. Siinä sitten aamu suoristusraudalla suoristettiin että saatiin siististi sliipattua niitä poninhännälle kiinni. Sillain John Travolta Pulp Fiction tyyliin. Kyllä oli komeena, täytyy sanoa! Perjantai illalla menin sitten katsomaan ja valokuvaamaan nuoren parin tanssit. Olin oikeasti yllättynyt kuinka hyvin he tanssivat. Veljeni kun ei ole oikein koskaan tanssijutuista välittänyt yhtään. Niin, ja oli tyttöystävänsäkin oikein kauniina. Huomasi hyvin eron siinä kun he ovat pariskunta, kuinka luonnollisesti tanssivat yhdessä, toisiaan silmiin katsoen, kun vertasi joihinkin tanssipareihin jotka selvästi välttelivät toistensa katsetta ja katselivat lähinä jalkojaan. 

Lauantaina olikin sitten hulina-treffipäivä enkä ehtinyt käsitöihin koskea ollenkaan. Niilo lähti tätini luoksi yökyläilmään jotta minä ja mieheni saatiin vähän omaa aikaa pitkästä aikaan. Tädin mies haki Niilon jo puolenpäivän aikaan ja mekin lähdettiin melkein samalla oven avauksella kävelemään levymessuille. Mentiin vaan ensin väärään paikkaan, ovat olleet vuosia samassa paikassa ja tänä vuonna olivatkin vaihtaneet kaupungin toiselle puolelle. Levymessuilta ei kyllä mitään mukaan tarttunut tällä kertaa ja suunnattiin mieheni kanssa syömään. Oli tosi kiva syödä pitkästä aikaa "ulkona" ja niin että saatiin rauhassa syödä, ilman että tarvi vauvaa samalla viihdyttää.

Ravintolasta suunnattiin kaupan kautta toisen tätini luokse serkkupoikani synttärikahveille. Oli muuten tosi hyvää kakkua, oikein semmosta peruskermakakkua jossa välissä banaania ja hilloa. Semmosia meillä oli aina kun olin pieni. Nykyään tuntuu että kaikki ovat jotakin rahka tai suklaa väkerryksiä. Ei siis sillä etteivät ne olisi oikein maukkaita, mutta oli kiva saada ihan semmosta "vanhanaikaista" kakkua. Kuitenkin, kakkuiluiden jälkeen kerettiinkin hetkeksi kotiin ja löllähdettiin päiväunille toviksi ennenkun piti taas olla menossa. Käytiin ekaa kertaa koskaan yhdessä elokuvissa, leffana Deadpool. Olihan se tosi hyvä. Tykkään Avengers leffoista toki ja tuommoisista supersankarileffoista, mutta tää oli aivan oma juttunsa. Sopivan kieroutunutta huumoria epäsupersankarina. Kyllä siinä vähän väliä sai nauraa. 

Myöhään illasta kun päästiin kotiin leffasta, otettiin vielä koko päivän uunissa muhinut possupala pois uunista ja tehtiin oikein kunnon pulled pork sämpylät yösnäksiksi. Oli muuten hyvää. Ollaan muutaman kerran tuota pulled porkkia tehty, yleensä suolalavasta ja nyt kun lihatiskillä oli porsaan etuselkä tyrkyllä niin kokeiltiin siit tehdä. Mielestäni se toimi paremmin kun lapa. Tosin herkullisia kummatkin versiot olivat.

 

Nyt kun tuli ruoka puheeksi, iski tietysti nälkä, eli ei se auta kun iltapalaa laittamaan ja sitten kömpiä tuon pikkuisen tuhisijan viereen peiton alle. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Emmi